Unholan urut

Kourasta tuntee kämmenen
ryhdistä het` suoraselkäisen
Akanoita jyväin kovat kyljetkin kavahtaa

Sana on miehen mittainen, se luista ei
vaikka kultainen on pinta kivetyksen
alla kutsuvan kulkueen

Odottanut olen tulevaa,
odottanut olen,
nyt kulutan mennyttä aikaa
jota uruilla unholan juhlitaan

Vastuu ei avaa aapistaan
mielipahaa sitä saada tavaamaan
Muistomerkkien päät paikoilla kokonuottien

Kilvan hopeitaan kiillottaa,
jotka pelkin palkein hiillostaan
puhisevat saamatta kuloa kaimoineen nousemaan

Odottanut olen tulevaa,
odottanut olen,
nyt kulutan mennyttä aikaa
jota uruilla unholan juhlitaan Odottanut olen tulevaa,
odottanut olen,
nyt kulutan mennyttä aikaa
jota uruilla unholan juhlitaan

Ja kun ajattelen kuolemaa
ajattelen sitä,
mitä saanut en milloinkaan aikaan
ja mitenkä minua huomenna soitetaan
- uruilla unholaan…