Luotijuna

Suurvaltio rei´ittää lippusi sarvillaan,
kerskuu valloituksillaan ja arvillaan
Hänelle on ensimmäisessä luokassa häkki,
jossa nukkuu päänsä alla synnin musta säkki.
Hän on kuten juopot ovat yleensäkin, joskaan
jorinansa ei ota loppuakseen koskaan.
Ruotsi ja ruanda lyövät näön pois siltä,
jonka korttipeli ei tunnu rehdiltä peliltä:
"silmä silmästä, hammas hampaasta, niin se on!!"
- pian kokok vaunullinen, sokea ja hampaaton,
imee pilleillä velliä kasvoillaan häpeän puna:
on miehet hiljaisia, vaan äänekäs luotijuna.
Yötä päivää, väsymättä, kuin riivattuna
kulkee luotijuna.
Silmänkantamattomiin vain radan jälkeen rataa,
saadetta toivoville luotikuuroja sataa,
kun voipuneille viime voiteluja annetaan,
jo pikkuvaltioita jostain esiin kannetaan:
ne hierovat silmiään elämänsä aamuna,
ja vuosituhansiin vajoaa luotijuna.
Yötä päivää, väsymättä, kuin riivattuna:
luotijuna.