Kotikonnut

Hiirenkorvat kotikonnuille jäivät
Niistä kylvöpäivän helposti laski
Silloin pirtin päällä sauhussa
Kylpi korvat joiden alla kerran oli kaski

Nousi askel vailla murheita
Eikä muisti niitä
Edes jäljestä tiennyt

Silti hetken ilorattaissa
Tahtoi mieli tietää
Tässä kotiniko lie nyt

Katolla on kultaa
Lapsuudesta asti tuttu

On meille palava
Siellä illat istuu se
Jonka surut laantuu
Ja jonka sylissä kaiken
Kevään keinut

Taidan juosta niityt
Kuin heilan heinäsenä
Aikoja vielä vierelläni heilut

Kauempana kuulen
Siellä kaiut tuulen nostaa
Hiljalleen jo päätä
Eivät illat tanssi
Jos on maanneet kesäkuussa vielä
Viime talven jäätä Vihtavarret kylän raitilta
Toivat tuoksun jollaista ei joka poika laita
Silloin ilo istui lauteilla
Kävi savu joka kortta pitkin kotitalon maita

Askel nous niitä muistoissa pidän
Vaikka häilyvä on välillä sen tunne

Harmaat aatteet niitä väijyä saa
Vaan ei unhoon painu
Vaikka kuljen minä kunne

Kaikki maa on kultaa
Lapsuudesta asti tuttu

On meille palava
Siellä illat istuu se
Jonka surut laantuu
Ja jonka sylissä kaiken
Kevään keinut

Taidan juosta niityt
Kuin heilan heinäsenä
Aikoja vielä vierelläni heilut

Se ilmaan liitää
Hiljaa siivet kuin sinessä kiitää lehdilläni

Se viljat viiltää
Kuultaa kerran sen kauneus
Kunnes katoavaa on

Siellä illat istuu se
Jonka surut laantuu
Ja jonka sylissä kaiken
Kevään keinut

Taidan juosta niityt
Kuin heilan heinäsenä
Aikoja vielä vierelläni heilut

Kauempana kuulen
Siellä kaiut tuulen
Nostaa hiljalleen jo päätä
Eivät illat tanssi
Jos on maanneet kesäkuussa
Vielä viime talven jäätä